Lyhyttä matematiikkaa

Prepaid-liittymä + puhelin kiinni iltaisin = varattu mies.

I've been played.

Pettymysten perjantai

Mä näin viime yönä unta väärästä ihanasta miehestä ja olin jotenkin ihan varma, että meidän alitajuntainen yhteys olis toiminut ja mä olisin kuullut siitä jotain..siis tyyliin saanut tekstarin/sähköpostia tms. Mutta ei. Okei, kello on vasta 10.22 mutta silti..

Mua ärsyttää tällä hetkellä se, että selkeestikään mä en ikinä tuu löytämään ketään oikeasti oikeeta ihmistä. Näissä yhtälöissä mättää aina joku. Joko ne on naimisissa tai sitten niiden elämäntyyli on sellanen, mistä mun kannattaa pysyä kaukana.

Ja selkeesti mua otti koville se, ettei se kuumottava mies ikinä soittanutkaan. En tietenkään voi myöntää tätä kenellekään vaan leikin urheeta sissiä mun kavereiden edessä. Nyt mulla on hirvittävä muuttumisoperaatio meneillään koska selkeästikin mussa on jotain vikana. Hyvin pahastikin. Mutta mietin just, että miten kauan mä jaksan herätä kuudelta aamulla salille..

Huoh. Eikä mitään suunnitelmia viikonlopuksi. Kotona yksin istumallahan sitä seuraa löytääkin todella hyvin.

Mitäpä jos

Mitäs jos mä oon koko loppuelämän sinkku? Just nyt en ihan jaksa uskoa siihen, että mä löytäisin ikinä ketään. Ainakaan yhtä yötä kauemmaksi. Great. Tätä samaa on siis odotettavissa vielä seuraavat 60 vuotta, koska mä luulen, että elän hyvinkin vanhaksi, sillä mikäs pahan tappaisi..

Siis välillähän tää on huikean kivaa ja mukavaa enkä vaihtais yhtään hetkeä pois, mutta sitten välillä, kuten nyt, ei vois vähempää kiinnostaa mennä kotiin, jossa ei oo ketään muuta ihmistä. Kukaan ei silitä päätä iltaisin ja pussaile aamuisin tai käy mun kanssa ruokakaupassa tai iltakävelyllä. Musta tuntuu, että mä jaksaisin tätä kaikkea paremmin jos ois joku tietty aikaraja tyyliin, että kolmen vuoden, seitsemän kuukauden ja yhdeksäntoista päivän päästä mä tapaan SEN miehen. Mutta kun eihän tollasia takuita oo. Mä en enää edes uskalla kysyä kasipallolta löydänkö mä ikinä ketään koska viime aikoina se on ollut liiankin tarkka vastaustensa kanssa eikä ne välttämättä oo aina olleet kivoja vastauksia.

Onneks mä ilmeisesti ainakin mun unissa seukkaan. Näin toissa yönä maailman parhainta unta. :D.

Anteeks väärä numero ja muita tarinoita elämästä

Tänään se sitten tapahtui. Mun puhelimeen tuli IHANA viesti jostain tallentamattomasta numerosta. Hypin kattoon ja kiljuin riemusta ja melkein varasin jo kirkon ens kesälle. Mutta koska kyse on mun elämästä niin ikinä asiat ei mee niin kuin ensisijaisesti niiden toivoo menevän.

Ihana viesti oli ihanalta mieheltä, mutta vaan ihan väärältä ihanalta mieheltä. Tai tavallaan oikealta, mutta niin saavuttamattomalta. Tietenkin mun piti lähettää sille sitten monta ihanaa ja vähemmän ihanaa viestiä ja purkaa taas aivan kaikki tuntemukset sen niskaan. Ja nyt tietty harmittaa, koska eihän mun enää millään tavalla pitänyt vaikuttua sen tekemisistä tai lähettämistä viesteistä tai mistään.

Väärä ihana mies on vaan ihana vaikka se tekis mitä ja sanois mitä. Mä en pääse siitä ikinä irti ilman lobotomiaa. Enkä mä taida edes haluta. Ehkä mä haluan elää koko ajan sellasessa tilanteessa että hajoilen ja hypin seinille ja mietin miljoona juttua mitä mun kannattais muuttaa itsessäni, että se kiinnostuis musta. Mun pitäis ajatella, että mä oon mä ja mä en kelpaa sille, mutta ei se mitään. Elämä jatkuu siitä huolimatta.

Ehkä pitäis ensin opetella olemaan onnellinen yksin ennen kuin mä edes yritän saada kasaan mitään muuta.

Ollaanpa nyt rehellisiä

Mä oon tänään käynyt ehkä kaikki maailman tunteet läpi ja oon nyt valmis myöntämään itselleni, ettei Kuumottava mies soita. Mikä on ihan täysin ymmärrettävää. Mä en enää jaksa keksiä itselleni selityksiä miks se ei soita, mutta mä tiedän ettei se soita. Ja mikä tässä tilanteessa on parasta, en mäkään ehkä soittais. Tai JOS se soittaa, se tuskin tahtoo järjestää mun kanssa kesähäät 2010...se haluu pelkkää panoseuraa.

Mä nimittäin uskon, että tollasen suht intensiivisen puoli vuorokautta kestäneen huuman jälkeen on vähän vaikee muuttaa suuntaa ja kutsua mut vaikka kahville :D. Ensinnäkään, ei oo enää mitään odotettavaa sen kahvin jälkeen eli sellanen tietty jännitys puuttuu. Enkä mä usko olevani niin valovoimainen tyyppi että mä jaksaisin kiinnostaa sitä ilman mitään jännitettä. Sitä paitsi, se oli NIIN kuuma, ettei mulla oo mitään asiaa sen liigaan.

No, live and learn. En enää ikinä koskaan anna kenenkään oikeasti helmen tyypin saattaa mua kotiin. Tai jos annan saattaa niin ylös ei ainakaan saa tulla.

Sad but true story

Surullista, kokeilin äsken soittaa mun työpuhelimella mun kännykkään vaan varmistaakseni, että kännykkä toimii. Ehkä vielä surullisempaa on se, että kulutin eilisen illan g00glaamalla hakusanoin: Will he call? When will he call? ja niin edespäin. Oon siis virallisesti epätoivoinen, hullu ja epävarma.

Sit tietty pitää analysoida kokoajan, että mistä tää epävarmuus mahdollisesti johtuu. Aikaisempi minä ois sanonut, että ei se soita, koska se ei oo kiinnostunut. Nykyinen minä sanoo, että ei se soita, koska se on valehdellut olevansa sinkku ja onkin oikeassa elämässä vähintään menossa naimisiin ens kesänä. Kummaa, miten joistakin asioista jää niin pahat jäljet sydämeen...

Kiva päivä ja silleen.

Työtehokkuus

Mun työtehokkuus ei ehkä ihan just tänä maanantaina ole parhaimmillaan. Mua vaan hymyilyttää ja hihityttää ja loppuaika menee siihen kun pitää ruotia kavereiden kanssa sitä, miten joku on voinut saada mut näin sekaisin. Yleensähän mä olen NIIN järkevä enkä yhtään ylitunteellinen.

Mun masussa on koko ajan perhosia ja mä uskottelen itselleni, ettei mua haittaa vaikkei tästä jutusta tulis mitään. On vaan ihan mahtavaa huomata, että maailmassa oikeasti on sellasia ihmisiä ketkä saa pään ihan sekaisin. Voisko jokainen maanantai olla tälläinen? ;)

Uusi vuosi, vanhat kuviot

Viime kesän "eron" jälkeen mä päätin alkaa deittailla vain ja ainoastaan parikymppisiä poikia joiden kanssa ei tartteis pelätä, että suhde muuttuis yhtään sen vakavammaksi. Hahaa, ei pitäis leikkiä tulella, sillä loppuvuodesta olinkin maailman ihastunein yhteen pikkupoikaan, joka tosin vaikutti kaikella tavalla aikuisemmalta kuin mä.

No, päätin olla kerrankin rehellinen ja kertoa mitä ajattelen. En tietenkään kosinut, ehdottanut lasten hankintaa tai yhteen muuttamista, mut mä sanoin sille, että tykkään ja on ollut kivaa tutustua. Ja sen jälkeen kaikki yllättäen viileni. Olin tosin kuullut eräältä mun kaverilta, kyseisen herrasmiehen tykkäävän musta, mutta tää kaikki taiskin olla vaan pelkkää peliä sen suunnalta. Clever ;).

Tän pikku episodin jälkeen mä päätin uuden vuoden kunniaksi palata takaisin mun vanhaan elämäntyyliin, jossa ketään ei deittailtu montaa kertaa ettei vaan pääse käymään mitään ihastumisia. Paluu vanhoihin kuvioihin onnistui yllättävän helposti muutamien täysin mitäänsanomattomien playdeittien jälkeen. Mutta sitten viikonloppuna baarissa mä olin muutaman rommikolan jälkeen ehkä liiankin hymyilevä, koska kuumottava kolmekymppinen mies pokas mut ihan täysin.

Kuumottava mies saattoi mut kotiin ja hengaili täällä seuraavat puoli vuorokautta. Ihmeelliset 12 tuntia..en oo ikinä aikaisemmin edes osannut ajatella sitä, miten eroottinen biisi Sibeliuksen Finlandia voi olla ;)...Oman ikäiset miehet alkoikin yhtäkkiä tuntua NIIN paljon kiinnostavimmilta kuin parikymppiset pikkupojat. Ja nyt mä tietenkin vahdin puhelinta kuin hullu. Eli uuden vuoden lupaus olla rakastumatta on alkanut hyvin. No onhan se, tää on vaan ihan kevyt pieni ihastus joka todennäköisesti loppuu siihen, että mun puhelin ei soi... Ja sen jälkeen voin taas keskittyä täysillä vanhoihin kuvioihin ;).