Tänään se sitten tapahtui. Mun puhelimeen tuli IHANA viesti jostain tallentamattomasta numerosta. Hypin kattoon ja kiljuin riemusta ja melkein varasin jo kirkon ens kesälle. Mutta koska kyse on mun elämästä niin ikinä asiat ei mee niin kuin ensisijaisesti niiden toivoo menevän.
Ihana viesti oli ihanalta mieheltä, mutta vaan ihan väärältä ihanalta mieheltä. Tai tavallaan oikealta, mutta niin saavuttamattomalta. Tietenkin mun piti lähettää sille sitten monta ihanaa ja vähemmän ihanaa viestiä ja purkaa taas aivan kaikki tuntemukset sen niskaan. Ja nyt tietty harmittaa, koska eihän mun enää millään tavalla pitänyt vaikuttua sen tekemisistä tai lähettämistä viesteistä tai mistään.
Väärä ihana mies on vaan ihana vaikka se tekis mitä ja sanois mitä. Mä en pääse siitä ikinä irti ilman lobotomiaa. Enkä mä taida edes haluta. Ehkä mä haluan elää koko ajan sellasessa tilanteessa että hajoilen ja hypin seinille ja mietin miljoona juttua mitä mun kannattais muuttaa itsessäni, että se kiinnostuis musta. Mun pitäis ajatella, että mä oon mä ja mä en kelpaa sille, mutta ei se mitään. Elämä jatkuu siitä huolimatta.
Ehkä pitäis ensin opetella olemaan onnellinen yksin ennen kuin mä edes yritän saada kasaan mitään muuta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti