Mitäs jos mä oon koko loppuelämän sinkku? Just nyt en ihan jaksa uskoa siihen, että mä löytäisin ikinä ketään. Ainakaan yhtä yötä kauemmaksi. Great. Tätä samaa on siis odotettavissa vielä seuraavat 60 vuotta, koska mä luulen, että elän hyvinkin vanhaksi, sillä mikäs pahan tappaisi..
Siis välillähän tää on huikean kivaa ja mukavaa enkä vaihtais yhtään hetkeä pois, mutta sitten välillä, kuten nyt, ei vois vähempää kiinnostaa mennä kotiin, jossa ei oo ketään muuta ihmistä. Kukaan ei silitä päätä iltaisin ja pussaile aamuisin tai käy mun kanssa ruokakaupassa tai iltakävelyllä. Musta tuntuu, että mä jaksaisin tätä kaikkea paremmin jos ois joku tietty aikaraja tyyliin, että kolmen vuoden, seitsemän kuukauden ja yhdeksäntoista päivän päästä mä tapaan SEN miehen. Mutta kun eihän tollasia takuita oo. Mä en enää edes uskalla kysyä kasipallolta löydänkö mä ikinä ketään koska viime aikoina se on ollut liiankin tarkka vastaustensa kanssa eikä ne välttämättä oo aina olleet kivoja vastauksia.
Onneks mä ilmeisesti ainakin mun unissa seukkaan. Näin toissa yönä maailman parhainta unta. :D.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Itsestänikin tuntui hetko sitten vielä että en ikinä löyvvä ktn. On nyt ''mies'' mutta en tiedä kestääkö meidän tarina kuinka pitkään; hermoja riistää suhde yrittäjän kanssa - yritys on hälle kuin vaimo, hänen kanssaan naimisissa.
VastaaPoistaJee! Huippua, joku kommentoi! :)
VastaaPoistaYmmärrän kyllä tosi hyvin sun tilanteen. Deittailin syksyllä jamppaa kenellä on oma yritys mutta ei siitä mitään tullut. Mä jotenkin haluun, että ihmissuhde tulis ennen töitä mut kaikki miehet ei todellakaan oo tota samaa mieltä. Välillä tulee taas sit sellanen fiilis, että vaadin liikaa yms. Hirvee noidankehä!